”Loppuunpalamisessa ei ole mitään produktiivista” : Voimavarat hyvinvoinnin työkaluina induktiovaiheen luokanopettajilla

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan induktiovaiheen luokanopettajien kokemuksia heidän työhyvinvoinnistaan ja sen hallinnan työkaluista, eli voimavaratekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena on saada selville, miten luokanopettajat hallitsevat kuormitusta. Tutkimuksen aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, koska huoli opettajien ammattikunnan työssä jaksamisesta on ollut esillä varsinkin mediassa ja uutisissa. Opettajien työtehtävien määrä sekä yhteiskunnan vaatimukset lisääntyvät, mutta työkalut kuormituksen hallitsemiseksi eivät lisäänny samalla tavalla. Induktiovaiheen, eli työuran ensimmäisten opetusvuosien parissa olevat luokanopettajat päätyivät tarkasteltavaksi tutkimuksen vähyyden sekä oman ammattiin siirtymisen ajankohtaisuuden vuoksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa pyrittiin vastamaan neljään muodostettuun tutkimuskysymykseen. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin selvittää, mitä voimavaratekijöitä induktiovaiheen luokanopettajilla on, kun taas toisella kysymyksellä selvitettiin heitä kuormittavat tekijät. Kolmannella kysymyksellä tavoiteltiin tietoa siitä, minkälaisia hyvinvoinnin työkaluja koulutus on heille tarjonnut. Viimeisen kysymyksen avulla selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden luokanopettajien ajatuksia työpahoinvoinnin ehkäisemiseksi tulevaisuudessa. Tutkimusaineisto kerättiin Facebookissa olevien ammattikunnan sisäisten ryhmien kautta. Muodostettuun sähköiseen kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset 34 induktiovaiheen luokanopettajalta. Saadut vastaukset analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jonka avulla tarkasteltiin luokanopettajien kokemuksia voimavaroihin ja kuormitukseen liittyen. Aineiston analysoimisessa hyödynnettiin lisäksi omaa, aiempaa tietoa ja ymmärrystä sekä muodostettua teoriapohjaa ilmiöstä. Saatujen tulosten mukaan opettajat pääosin viihtyvät omassa työssään, vaikka kuormituksen määrä on merkittävä. Vastaajat kokivat omaavansa voimavaratekijöitä, mutta tarvitsevat niitä selkeästi lisää. Löydetyt voimavarat luokiteltiin yksilöllisiin, yhteisöllisiin ja rakenteellisiin voimavaratekijöihin. Merkittävimmät voimavaratekijät olivat kyky työn rajaamiseen ja työstä irrottautumiseen, hyvä työyhteisö sekä laadukas koulun toimintakulttuuri. Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajat kokivat siirtymän koulutuksesta työhön olleen pääsääntöisesti onnistunut, mutta varsin raskas. Koulutuksen ei koettu tarjonneen juurikaan työkaluja kuormituksen hallitsemiseksi ja siihen toivottiin muutosta tulevaisuudessa. Tutkimuksen tuloksissa havaittiin yhtäläisyyksiä muodostetun teoriapohjan ja aiempien tutkimuksen kanssa. Tutkimuksen merkittävimpänä tavoitteena oli nostaa esiin luokanopettajien työssä jaksamisen piirteitä ja sen oleellisia kehityskohteita. Tässä koettiin tutkimuksen laadun onnistuneen